Andakt menighetsbladene påsken 2022
I år tenkte jeg at jeg skulle skrive en mer positiv påskehilsen til menighetene enn de jeg skrev i 2020 og 2021. Pandemien er ikke over ennå, men nå ser det ut for at vi i framtida kan leve med godt håp om at en farlig pandemi ikke skal true livene våre.
Men så kom det plutselig en krig som et av våre naboland, Russland, har startet. Igjen fylles vi med usikkerhet, og mange fylles med redsel.
I Nord-Hålogaland bispedømme bor det både russere og ukrainere. I vårt bispedømme har vi flere ansatte som kommer fra landene som er involvert i krigen. Når dette skrives vet vi ennå ikke hvor mange flyktninger vi får fra Ukraina. Men: Både russere og ukrainere er ofre for det som skjer. Det skapes frykt og nye fiendebilder, og vi utfordres til å vise hverandre omsorg og kjærlighet.
Fastetiden er en tid til å forberede seg til påskehøytida. Det er tid for å følge Jesus på den veien han gikk, til kors og død – og senere oppstandelse og himmelfart. I tider der det er mye frykt i verden, kan det gi mening å vite at vår frelser vet hva frykt og død er.
Men: I troen på Kristus stopper vi aldri der, i frykt og død. Påskebudskapet har ikke sitt punktum på langfredag. Vi føres fram til påskedagens budskap om Jesu oppstandelse!
Da israelsfolket hadde vært i «det babylonske fangenskap» i noen år, sendte profeten Jeremia brev til folket i Babel. Det var ikke et lykkebudskap om at alt skulle ordne seg, men det var likevel et budskap som gav håp. Profeten bad folket om å slå seg til ro i Babel: bygge og bo der, slå seg ned. Men mer enn det: «For jeg vet hvilke tanker jeg har med dere, sier Herren, fredstanker og ikke ulykkestanker. Jeg vil gi dere fremtid og håp» (Jer 29,11).
Høsten 2021 vedtok kirkemøtet nytt visjonsdokument for Den norske kirke. Overskriften på visjonsdokumentet er «Mer himmel på jord». Lenger ned i dokumentet er det satt opp mange viktige punkter om hva vi som kirke skal legge vekt på. I det første punktet står det følgende: «Kirken forkynner evangeliet til mennesker gjennom hele livet.»
Evangelistene forteller om Jesus som ble menneske, som gikk gjennom lidelse og død, og som senere sto opp igjen fra de døde den tredje dagen. Denne beretningen er troverdig. Ikke slik at vi kan bevise at den er sann, men slik at vi kan ta imot i tro og bygge livene våre på at evangeliene taler sant. Det betyr at håpet kan være sterkere enn mismot og fortvilelse. Livet er sterkere enn døden.
Mitt store ønske foran påsken 2022 er at påskens budskap kan gi oss både håp og tro i en verden som er preget av ondskap.
Livet vant, dets navn er Jesus. Halleluja.
Han var død, men se han lever. Halleluja.
Dødens porter åpner han, halleluja.
Viser vei til livets land. Halleluja.
Norsk salmebok nr. 207
Olov Hartman
Olav Øygard
Biskop
Nord-Hålogaland bispedømme
Beassášrohkos
Mun jurddašin dál go čálán beassášdearvuođaid searvegottiide ahte dál lea buoret dilli go 2020 ja 2021.Rohttudávda ii leat jávkan vuos, muhto lea goit doaivva ahte rohttudávda ii leat šat nu stuora áittan.
Muhto de ges álggahii soađi min ránnjáriika Ruošša. Mii leat fas gártan eahpesihkkarvuhtii, ja olu olbmot ellet balus.
Davvi-Hålogalándda bismagottis leat sihke ruoššat ja ukráinalaččat. Min bismagottis leat olu olbmot bargguin geaid ruovtturiikkat dál leat seahkánan soahtái. Go dál čálán dán, de mii eat dieđe vuos man olu báhtareaddjit bohtet Ukráinas deike. Muhto sihke ruoššat ja ukráinalaččat leat gillájeaddjit dán soađis. Olbmot leat balus, ja de álget maid ráhkaduvvot vašálašgovat doppe gos eai leat. Dál mii fertet čájehit ovddasmorraša ja ráhkisvuođa.
Fástoáiggis mii ráhkkanit beassášbasiide. Mii čuovvut Jesusa vádjolusa ruossa rájes jápmimii – ja maŋŋil Jesus bajásčuožžilii ja manai albmái. Dál go máilmmis lea stuora ballu, de lea jeđđehussan diehtit ahte min beasti diehtá mii ballu ja jápmin lea.
Muhto oskkus Kristusii mii eat goassege bisán balu ja jápmima duohkái. Beassášsága loahppa ii leat guhkesbearjadaga. Mii láidejuvvot beassášbeaivvi illui mii muitala Jesusa bajáščuožžileamis.
Go israelálbmot lei leamaš «babylonalaš fáŋgavuođas» muhtin jagiid, de profehta Jeremia sáddii reivve álbmogii Babelis. Ii lean illusáhka ahte visot šaddá buorre, muhto dat sáhka almmatge attii doaivvu. Profehta siđai álbmoga bisánit Babelii: Huksejehket viesuid ja ásset dáidda, ja bisánehket dohko. Muhto lasihuvvo: «Mun dieđán makkár jurdagat mus leat din hárrái, cealká Hearrá, dat leat ráfi jurdagat eaige oasehisvuođa jurdagat. Mun attán didjiide boahtteáiggi ja doaivvu. »(Jer 29,11).
Girkočoahkkin dohkkehii 2021 čavčča ođđa áigumuša Norgga girku. Áigumuša bajilčála lea «mer himmel på jord», mii sáhttá daddjot eambbo albmi eatnama alde. Áigumuščállosis leat mávssolaš oasit maid girku deattuha. Vuosttaš lea «Girku sárdnida evangeliuma olbmuide eallima čađa». Evangelisttat muitalit Jesus birra guhte šattai olmmožin, gillái ja jámii, ja bajásčuožžilii jábmiid luhtte goalmmát beaivvi. Dát sáhka lea luohttehahtti. Mii eat sáhte gal duođaštit ahte lea duohta, muhto mii beassat váldit dan vuostá oskkus, ja eallima vuođđudit dasa ahte evangeliuma sánit leat duohta sánit. Nu šaddá doaivu gievrrat go dorvvohisvuohta ja doaivvuhisvuohta. Eallin lea gievrrat go jápmin.
Mu sávaldat 2022 beassážiidda lea ahte beassášsáhka addá midjiide doaivvu ja oskku máilmmis mas leat dievva bahávuohta.
Jesusis lea eallin vuoitán. Halleluja.
Son lei jápmán, gea son eallá. Halleluja.
Jápmin porttaid gaikkoda, halleluja.
Eallimii min oahpista. Halleluja.
Sálbmagirji II nr. 425.
Teaksta Olov Hartman / Sámegillii Tore Johnsen
Olav Øygard
Bisma - Davvi-Hålogalándda bismagoddi
Hartaus seurakunta-aviishiin päässiisenä 2022
Oversatt til kvensk av Kainun institutti – Kvensk institutt 24.3.2022
Tänä vuona mie ajattelin kirjoittaat seuroile enämen positiivisen päässiistervettelyn ko vuosina 2020 ja 2021. Pandemia ei vieläkhään ole menny sivvu, mutta se näyttää kyllä siltä ette met tulleevaisuuessa saatama elläät hyvässä toivossa ette vaaralinen pandemia ei uhkaa meitä.
Mutta sitte syttyi sota jonka meän krannimaa Ryssä alkoi. Se täyttää meät taas epävarmuuela ja pölvölä.
Pohjais-Hålogalandin pispaseurassa asuthaan sekä ryssii ette ukrainalaissii. Meilä oon meän pispaseurassa paljon työteliijöitä kekkä tulhaan maista jokka oon myötä soassa. Ko tämän kirjoitethaan met emmä vielä tiä montako pakolaista met saama Ukrainasta. Mutta: Sekä ryssät ja ukrainalaiset oon uhrit tapattumiile jokka oon tapattumassa. Se luohaan pölkköö ja uussii viholiskuvvii. Meät haastethaan näyttämhään toinen toisele rakkhautta ja ottamhaan vaarin toisista.
Paastoaika oon aika ko pittää valmistuut päässiispyhhää varten. Se oon aika ko seuraama Jeesusta sillä tielä mitä hän kulki risthiin ja kuolemhaan –hiljemin uuestisyntymisheen ja taivhaasseennoushuun. Niissä aijoissa ko mailmassa oon paljon pölkköö, se anttaa tarkoituksen ko tiettää ette meän vaphauttaaja kans tiettää mitä pölkö ja kuolema oon.
Mutta: Kristuksen uskossa emmä olesta siihen, pölkhöön ja kuolemhaan. Päässiissanomissa ei ole prikku pitkäperjantaina. Meät johathaan päässiispäivän sanomhaan Jeesuksen ylösnousemisesta!
Ko Israelin kansa oli ollu fankiina babylonilaisten tykönä joitaki vuossii aikkaa, niin profeetta Jeremia lähätti preivin Baabelin kansale. Se ei ollu onnen sanoma siitä ette kaikki tultais kunthoon, mutta se oli kuitenki sanoma joka antoi toivon. Profeetta pyysi ette kansa asuttais Baabelin, ette rakenttaat, assuut ja jäähä asumhaan sinne. Mutta enämen ko se: “Ko mie tiän minkälainen suunitelma minula oon teitä varten,” sannoo Herra, “Net oon rauhan eikä murheen ajatukset. Mie halluun anttaat teile tulleevaisuuen ja toivon” (Jer 29, 11).
Syksylä 2021 kirkonkokkous päätti uuen visuunidokumentin Norjan kirkkoo varten. Ylikirjoitus sille visuunidokumentile oon “Enämen taivhaassa ko maassa”. Alempana dokumentissa oon pantu ylös paljon tärkkeitä punktii siitä mitä met kirkkona häymä painoittaat. Ensimäisessä punktissa seissoo tämän: “Kirkko julistaa evankeeliumin ihmisille koko heän elämän läpitte.”
Evangelistit muistelhaan Jeesuksesta josta tuli ihminen, joka kärsi ja kuoli, ja hiljemin nousi uuesti kuolemasta kolmantenna päivänä. Tämä muistelus oon uskottaava. Ei sillä tavala ette saattaa sannoot varmasti ette se oon tosi, mutta sillä laila ette met saatama ottaat vasthaan uskossa ja rakenttaat meän elämät sen pääle ette se mitä evangelistit puhuthaan oon tosi. Se tarkoittaa ette toivo saattaa olla väkkeevämpi ko alakuloisuus ja epätoivo. Elämä oon lujempi ko kuolema.
Minun iso toivomus ennen päässiistä 2022 oon ette päässiisen sanoma saattaa anttaat sekä toivon ja uskon mailmhaan mihin pahhuus vaikuttaa.
Jeesus voitti elon meile, halleluja
kuoli mutta, nyt hän ellää, halleluja
avvain hänen käessä, halleluja
avvaa portin elämhään, halleluja
Norjalainen virsikirja nr. 207
Olov Hartman
Olav Øygard
Pispa
Pohjais-Hålogalannin pispaseura